”Yksikään taistelusuunnitelma ei kestä ensikosketusta pidemmälle.” – Moltke nuorempi

”Jesh! Sain avaimen ja rannan portaali on edelleen vajaa. Lounaalla käyn hakemassa lisää aseita karhulta ja käyn töiden jälkeen vetämässä rannan portaalin nurin. Sitten palaan karhulle ja linkitän sen rantsuun sekä susiin, sitten susista takaisin rantsuun ja mulla on eka alue!” No, lounaaseen mennessä ”karhusta” oli tullut sininen ja työpäivän päättyessä ”rantsu” oli täyteenladattu ja ”susi” lahdattu. Toinenkin suunnitelmani kaatui saman vihulaisen toimesta, ”lahjaksi” saamani ”apina” oli viety ja samoin ”kivipuisto”, joka tarkoitukseni oli linkittää ”apinaan” – tosin sen suunnitelman omat jo ehtivät toteuttamaan ensin ja hetken ”kivipuistosta” oli vihreä linkki ”apinaan”.  ”Apinaa” en saa takaisin, enkä vallattua ”kivipuistoa” pitkään aikaan – ainakaan yksin, jos koskaan. Tasolla kaksi ei käydä tason neljä portaalien kimppuun yksin ja kun oma tasoni nousee, nostanee vihulainen apinan puolustusta. Enpä kuitenkaan antanut moisen lannistaa.

Niinpä eräänä tiistaina viime viikolla päätin aloittaa projektin, koodinimeltään ”Fool’s errand a.k.a. a field day”. Rautatientori ja Senaatintori ovat jatkuvia sotatantereita, missä bursterit laulavat ja resonaattoreita kaatuu kuin heinää. Portaalit vaihtavat omistajaa milloin missäkin tilassa ja usein resurssit loppuvat kesken puolin ja toisin, jolloin kaltaiselleni haaskalinnulle ja lääkintämiehelle löytyy haaskoja ja haavoittuneita portaaleja. Haaskoista voi tuhota loput resonaattorit kuluttamalla tolkuttoman määrän ykköstason burstereita ja vajaisiin omiin portaaleihin voi tunkea ykköstason resonaattoreita ja vaihtelevan harvinaisuustason portaalikilpiä – niitä kun tuppaa kertymään kiusaksi asti. Jos rolemonsterissa ekspon perusyksikkö oli  örkki ja niitä grindaamalla haettiin seuraavan tason ekspaa, niin Ingressissä ekspan perusyksikkö on minulle smurffiportaali. Jokaisesta kivismurffin potkimisesta (häkkäämisestä) tienaa sata pistettä ja jos jaksaa potkia kengänpohjat puhki, niin jo sadannen potkun jälkeen nousee tasolle kaksi. Haaskat ja lääkintä ovat kuitenkin huomattavasti parempia diilejä. Resonaattorin tunkemisesta portaaliin saa 125 Action Pointtia, eli analyysiparalyysiä, paitsi jos resonaattori on ensimmäinen tai viimeinen. Ensimmäsiestä tipahtaa viisisataa ja viimeisestä   250AP:ta. Kilvestä kilahtaa kassaan 150AP:ta. Yhdellä lounassalimatkalla ehdin lääkitä ja potkia tuhannen pistettä. Bussilla Hakaniemestä Rautatientorille ja siitä kävellen Kamppiin kerää ihan mukavasti irtopisteitä ja paluumatka Kampista kävellen ratikalle Makkaratalolle ja ratikalla Hakaniemeen on myös ihan kivasti irtopisteitä. Kiviä potkimalla, haaskoilla ja lääkitsemällä sain sitten kokoon vähän vajaa kakkostason, mikä tarvittiin varsinaisen suunnitelman toteuttamiseen.

Suunnitelma alkoi suurisuuntaisena, keräisin avaimet kahteen portaaliin, hakisin riittävästi aseita ja pyytäisin apua yhden portaalin alasampumiseen, jahka ensin nousisin tasolle kaksi. Ensimmäinen osa suunnittelmaa toimi hyvin, eräänä etätyöpäivänä hyppäsin lounastauon kunniaksi suureen siniseen bussiin ja matkustin kauas pohjoiseen. Matkalla piti tietysti potkaista apinoita niin, että missasin bussin ja lounastauko venähti. Pohjoisessa tuhosin ensimmäisen portaalini alusta loppuun yksin, se kyllä vei reippaat kolmattakymmentä ykköstason bursteria, joiden keräämiseen oli kulunut lähes viikko. Viimeisellä omalla resonaattorilla portaaliin taso kaksi sitten tupsahti kotio. Matka ei tuottanut avainten suhteen toivottua tulosta, sain avaimen vain toiseen vihollisen portaaliin, jonka tuhoamiseen resurssini eivät mitenkään enää riittäneet. Se ei sinänsä haitannut, koska tämä portaali oli toiseksi heikoin, mitä kartalta olin etsimällä löytänyt – heikoimman jo nitistin.

Vaihe kaksi meni vielä pahemmin metsään. En tajunnut suunnitella reittiäni reittioppaan avulla alusta loppuun enkä mittailla etäisyyksiä oikealta kartalta pysäkeiltä portaaleille, joten rämpiessäni lumisateessa pitkin kaupunginosaa X olin jo aikataulustani myöhässä, eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että avaimia ei vain omien portaaleilta herunut kuin yksi, vaikka kuinka häkkäsi. Jotenkin tuntuu siltä, että smurffiportaalit jakavat auliisti resonaattoreita ja avaimia, omat resonaattoreita ja aseita, kun niitä häkkää. Aseita oli kyllä nyt sitten poisjaettavaksi asti – tai ainakin niin luulin, kunnes lauoin kaiken mitä omistin rantsun portaaleihin. Onneksi omat kävivät sitten korjaamassa kolhimani haaskat ja jättivät minulle vielä lahjaksi toisen portaalin vajaana ja toisen jopa minun tasollani päivitettävänä. Toinen kaupunginosa Y jäi tällä kierroksella sitten korkkaamatta, koska varattu puolitoista tuntia ei vain riittänyt.

Toisena iltana rämmin – jälleen lumisateessa, sen kaupunginosan Y  ja siihenkin katosi puolitoista tuntia, ilman ainuttakaan avainta;  kahdeksan euron uudet pohjalliset ovat muuten paras ostos mitä vähään aikaan olen tehnyt.

Suunnitelmassani oli myös ilmennyt paha aukko – jos yrittäisin ottaa alueeseen mukaan valtaamani portaalin, en linkittäisi siitä oikeastaan mihinkään. Maksimilinkitysetäisyys kun syntyy linkittävästä portaalista ja mikään mitä minä rakennan alusta yksin ei ole tasoa yksi kovempi. Näiden kahden kaupunginosan ramppaaminen oli aivan totaalisen turhaa – alueen rakentamisen mielessä. Ennen kuin tämän tajusin ehdin jo hetken olla tyytyväinen smurffeihin – smurffit olivat rikkoneet omia linkkejä niin, että se ainut avain mikä kahden illan rämpisen saldona oli jäänyt kouraan olisi muka riittänyt, sillä linkkaamista häirinnyt omien linkki oli kadonnut kartalta. Portaaleita linkitettäessä linkit eivät saa leikata omia tai vihollisen olemassa olevia linkkejä. En tässä vaiheessa tajunnut sitäkään, että yksi avain ei riitä, vaan tarvitaan kaksi, sillä linkin muodostaminen tuhoaa muodostamiseen tarvittavan avaimen! Tilanne kartalla kuitenkin muuttui uudestaan ja googlailin lisää tietoja linkittämisestä, joten muutin suunnitelmaani.

Suunnitelmani sai päätöksensä tänään. Tällä kertaa etsin ennakolta reittioppaasta kaikki reitit, tankkasin aamiaista muka riittävästi itseeni ja tyttäreeni. Suurella sinisellä hurruutimme – pakkopotkittujen apinoitten jälkeen, kiitos taas smurffit 200AP:sta, pohjoiseen ja suoritin drive by häkin kivipuistolle. Pohjoisessa keräsin ensin aseita, sitten lauoin kaiken siihen toiseksi heikoimpaan portaaliin, sitten keräsin aseita ja lauoin taas kaiken portaaliin ja yhä se oli pystyssä. Tässä vaiheessa tytär alkoi jo hermostua ja sanoi, että ”tää saa sitten luvan olla viimeinen kerta kun me kierretään tää lenkki ympäri, mulla on nälkä.”. Kahdella ensimmäisellä hyökkäyksellä olin jo oppinut jotakin ”tähtäämisestä” ja ”kohdistamisesta”, joten kolmannen kierroksen arsenaali riitti ja portaali oli minun. Yritin vaikuttaa resonaattorien asetteluun niin, että ne olivat vähintään yhtä v-mäisesti tapettaviksi kuin alkuperäiset smurffinaattorit. Ikävä kyllä, sitä toista avainta en saanut, mutta sen sijaan sain avaimet kahteen muuhun omien portaaliin, joten vaihe kaksi saattoi alkaa päivän toisen bussikyydin jälkeen. Vielä pienen kävelyn jälkeen toisesta kaupunginosasta löytyi riittävän kova omien portaali, josta saattoi muodostaa linkit näihin kahteen muuhun portaaliin ja voilá ensimmäinen sekä toistaiseksi ainut ”kolmioni” oli kartalla ja sen luomasta kontrollialueesta saadut 1250AP:ta plakkarissani. Lumisateen – kyllä taas satoi lunta koko ajan – kyllästyttäminä hyppäsimme  bussiin , vaihdoimme metroon ja hurautimme hyvin ansaitulle myöhäiselle lounaalle Itikseen. Aikaa katosi tähän operaatioon vajaat kolme tuntia ja rahaa karkkipussilahjuksena tyttärelle pari euroa. War and area control – good clean family fun. 😉

Oma pelaamiseni alkoi, niin kuin kaikki asiat alkavat, uteliaisuudesta. Näin uutisen Ingressistä jossakin alkusyksystä 2012  mutta silloin peli ei ollut pelattavissa Suomessa. Uudemman kerran peli ilmestyi tietoisuuteeni joulukuussa, jolloin media uutisoi virtuaalitodellisuuspelaajan pidätyksestä. Nyt sitten tammikuussa sain tuttavalta inviten ja aloitin pelaamisen. Yllä kuvaamani sisältää oikeastaan kaiken, hivenen kryptisessä muodossa, mitä pelissä tehdään, paitsi sosiaalisen kommunikaation pelaajien välillä koordinoituine hyökkäyksineen.  Kuvaamani tapa pelata ilman toisten apua on h i d a s t a. Tällä tavoin kuvittelen pääseväni kolmannelle tasolle maaliskuussa; olemalla mukana muiden toimissa ekspaa kertyy nopeammin, nyt oma aikataulu ei vain oikein anna myöden koordinoida mitään.  Jos kiinnostuit pelistä, voi inviteä kinua myös minulta. Pelaamiseen tarvitset Android-puhelimen.