Vuosi 2008 ei ollut hullumpi suomalaisten lautapelien näkökulmasta. Afrikan tähti oli varmasti edelleen myydyin suomalainen (=suomalaisen suunnittelijan suunnittelema) lautapeli mutta myös tämän vuosikymmeniä vanhan kestosuosikin rinnalla näkyi myös orastavaa yritystä uusien suomalaisten suunnittelijoiden ja pelitalojen toimesta. Tuonela Productions julkaisi pelin The Club, joka lienee ensimmäinen suomalainen peli, joka pääsi heti kansainväliseen levitykseen ja joka julkaistiin suuren kansainvälisen pelitalon kanssa yhteistyönä. Ilahduttavaa oli myös Kimmo Sorsamon suunniteleman Maximus -pelin menestyminen Suomen Vuoden peli -kilpailussa vaikkakin menestys ei lopulta johtanut pelin julkaisuun.

Suomessa on kulttuuria pelaamiseen ja lahjakkuutta pelisuunnitteluun löytyy myös. Suomen lautapeliseura on useana vuonna järjestänyt pelisuunnittelukilpailuja, joiden tuotokset ovat olleet laadukkaita ja osin julkaisukelpoisiakin mutta vielä toistaiseksi peleille ei ole suuressa mitassa löytynyt julkaisukanavia. Osin tämä johtuu ehdottomasti siitä, että lautapelaaminen ei suoranaisesti kuulu minkään julkisen tuen piiriin eikä rahoituksen hankkiminen uudelle pelille siksi ole helppoa. Osin syynä on varmasti se, että suunnittelijat suuntavat pelinsä vain suomalaiselle yleisölle ja että pelien esitteleminen mahdollisille julkaisijoille on puutteellista.

Dale Yu, joka avustaa pelien suunnittelussa ja testauksessa muun muassa Mattelia ja Hasbroa, erittelee tuoreessa Boardgame News -sivuston kolumnissaan kokemuksiaan prototyypeistä ja siitä, millainen hyvän lautapeliprototyypin tulisi olla. Hänen mielestään hyvän  prototyypin oleellisimmat ominaisuudet ovat (järjestys ei kuvaa tärkeyttä vaan järjestystä siitä, kun pelitestaaja saa pelilaatikon ensimmäistä kertaa käsiinsä):

1. Yleinen ulkonäkö (kannet, komponentit sekä osien järjestely laatikossa)
2. Selkeät ja hyvin taitetut säännöt, joissa on kuvia ja taulukoita selvittämässä oleelliset pelin vaiheet
3. Yhteystiedot ovat tärkeät ja ne on hyvä liittää sääntöihin ja pelilaatikkoon
4. Prototyypin tulee olla lupauksien mukainen ja ehdottomasti pelikelpoinen (jos olet luvannut pelattavan kopion pelistä esittelyyn eikä se ole sitä, voit olla varma, että peliä ei julkaista)

Yu jatkaa kolumniaan erilaisten prototyypeissä käytettyjen tavanomaisten komponenttien ja apuvälineiden esittelemisellä antaa hyviä vinkkejä siitä, miten suunnittelija voi luoda viimeistellymmän kuvan omasta prototyypistään taholle, jolle hän on peliään myymässä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että edellä kuvatun kaltainen prototyyppi pelistä on välttämätön, jotta suunnittelijalla on minkäänlaisia mahdollisuuksia saada peliään julkaistuksi suomalaisilla markkinoilla puhumattakaan kansainvälisistä markkinoista. Kilpailu on äärimmäisen kovaa ja pelitaloille pitää kyetä osoittamaan, että pelissä on potentiaalia 15-20 minuutin esittelytuokion aikana. Tämän enempää mielenkiintoa on turha suurilta pelitaloilta odottaa ja siksi prototyypin pitää olla esittelykelpoinen ja edustava eikä pahitteeksi varmasti ole, että peliesittely on muutoinkin viimeistellyn oloinen ja hyvin suunniteltu.

Olen myös huomannut, että harvat suomalaiset suunnittelijat käyvät kansainvälisillä messuilla esittelemässä suunnittelemiaan lautapelejä ja niiden prototyyppejä. Maailman suurimpaan lautapelimessuun, Saksassa järjestettävään Spieliin, osallistumisen pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle pelisuunnittelijalle, joka vakavissaan aikoo saada pelinsä julkaistuksi. Pelitalojen edustajien tapaaminen messuilla on helpompaa ja kustannustehokkaampaa kuin yksittäiset messujen ulkopuoliset esittelyt ja monasti messujen ulkopuoliset esittelyt eivät ole ylipäänsä edes mahdollisia.

Suomalaisten lautapelejen saaminen sekä suomalaisille että kansainvälisille markkinoille on suunnittelijoiden ohella myös monen suomalaisen lautapeliharrastajan unelma. Olisi mukava päästä pelaamaan laadukkaita suomalaisia lautapelejä, joita arvostetaan kansainvälisesti. Tämän unelman, kuten kaikkien muidenkin unelmien, toteutuminen vaatii kovaa ja suunnitelmallista työtä, omien toimintamallien jatkuvaa kehittämistä sekä oikeat puitteet menestustarinalle (=rutkasti onnea) ja toivon kovasti, että alan pioneerien malli siivittää suomalaiset suunnittelijat oikeille urille ja suomalaiset lautapelit paikallisten markettien hyllyyn.

Lisää artikkeliin liittyvistä aihekokonaisuuksista Suomen lautapeliseuran foorumilta:

• Suomaiset lautapelaajat Essen Spieliin
• Pelitestaussession järjestäminen